 |
| Bond ei voi olla hippi. |
Harva sitä uskoo, mutta George Lazenby ei saanut potkuja
Bondin roolista. Hän päätti lähteä itse.
Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa menestyi huonommin
kun aiemmat Bondit. Silti se nosti autokauppiaana ja mallina työskennelleen
Lazenbyn tähteyteen tai ainakin huomion keskipisteeksi.
Tämä aiheutti Lazenbyssa ilmiön, jota Suomessa kutsutaan
kusen nousemiseksi päähän. En tiedä, mikä se on englanniksi. Ilmiö näkyi jo
HMSP:n kuvausten aikana. Tuottaja Albert R. Broccolin leski Dana Broccoli
muistelee elokuvan DVD:ltä löytyvässä dokkarissa, että Lazenby odotti tähden
kohtelua kuvausten aikana pidetyissä juhlissa.
Ensi-iltaan Lazenby pamahti paikalle epäbondmaisessa, mutta
vuonna 1969 muodikkaassa parrassa. (Conneryhän aiheutti tuottajille kaksi
vuotta aiemmin harmaita hiuksia osallistumalla Elät vain kahdesti –pressitilaisuuteen
ilman tupeeta.)
Lazenby ilmoitti jo ennen elokuvan ensi-iltaa, että
hän ei ole käytettävissä Bondin rooliin. Hän uskoi, että maailma on muuttunut
ja muuttuu sellaisella vauhdilla, että Bond on nopeasti muinaisjäänne, jolla ei
ole tulevaisuutta:
Fantasy doesn't interest me. Reality does. Anyone who's in touch with the
kids knows what's happening, knows the mood. Watch pop music and learn what's
going to happen. Most film-makers don't watch and aren't in touch. People
aren't going to films because film-makers are putting out films people don't
want to see. As for the so-called "Tomorrow movies" they are only
tomorrow movies with yesterday directors ... Actors aren't all that important.
Directors are. I'm terribly impressed with Dennis Hopper. I'd like to work for
him. I also like Arthur Penn, John Schlesinger and Peter Yates ... What I'm
going to do is look for a great director first, a good screenplay second.
Meanwhile, no more Bond. I make better money doing commercials.
Nyt voi tietysti todeta, että Lazenby oli väärässä. Bond on tehnyt
rahaa valtavasti. Hahmoa on näytellyt neljä uutta näyttelijää Lazenbyn jälkeen.
Tarvittaessa Bond on luonut nahkansa uudelleen. Bond on myös muodostunut
käsitteeksi.
Silti Lazenby saattoi myös olla oikeassa.
Lazenby viittasi ylläolevassa lausunnossaan ilmiöön, jota
myöhemmin kutsuttiin New Hollywoodiksi. Aikakaudelle oli tyypillistä
ohjaajavetoisuus ja arjessa kiinni olevat hahmot. New Hollywood kukoisti suurin
piirtein 1967-1975. Kärjistetysti voi sanoa, että yksi elokuva tuhosi sen.
Tappajahai oli vuonna 1975 valtava menestys, joka loi Hollywoodin uudeksi
ihanteeksi isot elokuvat, jotka maksavat paljon, mutta myös tuottavat
älyttömästi.
Maailma ei muuttunut siihen suuntaa kuin Lazenby ennakoi, mutta se muuttui.
Bond ei enää
1960-luvun jälkeen ole määritellyt aikaansa samalla tavalla kuin 1960-luvulla.
Se on enemmän heijastanut ja jäljitellyt sitä. Populaarikulttuurin muotivirtaukset syntyivät taas Yhdysvalloissa.
Otan tässä nyt askelia eteenpäin, mutta sallikaa se.
1970-luvulla Bond joutui ottamaan eniten vaikutteita muualta. Elä ja anna
toisten kuolla blaxploitaatiosta (termi tarkoittaa mustien mustalle yleisölle
tekemiä elokuvia 1970-luvulla), Kultainen ase Bruce Leen muodikkaaksi tekemistä
karate-elokuvista ja Kuuraketti Tähtien sodasta.
1980-luvulla Bondeista tuli minusta oma lajityyppinsä, joka
eli omaa elämäänsä, mutta ei saanut jäljittelijöitä. Vuosikymmenen lopulla
tehty Lupa tappaa taas muistuttaa 1980-luvun toimintaelokuvia. Brosnanin
Bondit kumarsivat sarjan historialle.
Daniel Craigin Bondit lainaavat Matt Damonin tähdittämistä
Medusa-elokuvista ja Christopher Nolanin Batman-elokuvista.
En missään nimessä sano, että Bondit eivät olisi itsenäisiä.
Bond on ainutlaatuinen kaava, jonka variointiin sarjan menestys perustuu.
Sarjan kulttuurinen painoarvo ei kuitenkaan ole koskaan
ollut niin suuri kuin 1960-luvulla.
Tämä tuskin lohduttaa Lazenbya.
Hän useassa otteessa toivonut, että olisi tehnyt edes yhden lisää. Ei olisi
tarvinnut kuunnella pottuilua loppuelämäänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti