sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Bond on ikuinen – Maisteri Ei jää tauolle

Tämä syksy oli Bondin: Spectre on kerännyt Suomessa maailmalla katsojia ennätystahtiin ja arvostelut ovat olleet pääasiassa ylistäviä. 

Bond on kova juttu.

Kun aloitin blogini, oletin, että aika usein joudun selittämään sitä, miksi käytän aikaani tällaiseen. Eikö minulla ole parempaa tekemistä kuin katsoa vielä kerran jo puhki katsotut elokuvat ja kirjoittaa turhaa triviaa ja keittiösosiologiaa sisältäviä blogeja aiheesta?

Tällaista ei tullut oikeastaan kertaakaan vastaan. Sen sijaan yllättävätkin ihmiset innostuivat pohtimaan Bond-elokuvia, suosikkinäyttelijäänsä ja suhdettaan koko sarjaan. Oikeastaan kukaan ei jyrähtänyt, että vieläkö niitä tehdään ja itse en kyllä jaksa Bondeja katsoa. Minusta tuntuu, että maailma muuttuu, yhteiskuntajärjestykset romahtavat ja sukupolvet kasvavat, mutta Bond pysyy.

Maisteri Eikin pääsi pohtimaan Bondin salaisuutta Aamulehteen, joka teki uudesta Bondista usean sivun hienon paketin. 

Suomessa Bondin asema vaikuttaa olevan vahvempi kuin koskaan. Elokuvauutiset kokosi muutama vuosi sitten listan Bondien katsojaluvuista vuosien varrella. Elokuvien katsojamääriä alettiin Suomessa tilastoida vasta vuonna 1970, joten 1960-luvun Bondien luvut eivät ole vertailukelpoisia. 

Listasta näkee, että Bondit ovat olleet ensi-iltavuotensa katsotuimpia elokuvia 1970- ja 80-luvuilla. Hienoa on, että ne ovat sitä taas. Skyfall on katsotuin Bond ja vuoden 2012 katsotuin elokuva Suomessa. Uskon, että Spectre menee luvuissa vielä ohi.

Nyt taitaa olla maisteri Ein aika miettiä uusia hankkeita. Bond teki tästä syksystä hienon ja ikimuistoisen. Ehkä kirjoitan jotain silloin tällöin, jos on ihan loistava oivallus Bondista eivätkä kaverit jaksa enää kuunnella.

Ennen eläköitymistä muutama huomio urakasta:

1. 1960-luku on kultainen

1960-luvulla tehtiin parhaat Bondit. Ajattelin näin ennen uutta Bondia ja ajattelen edelleen.

2. Brosnan on huonoin Bond

Brosnanin ensimmäinen Bond pelasti sarjan, mutta sen jälkeen hän oli tuhota sarjan. Brosnan vaikuttaa kolmessa viimeisessä Bondissaan Hankenin käyneeltä suomenruotsalaisisältä, joka tietää olevansa parempi kuin kukaan muu. Hänen seurassaan on altavastaaja, mutta samaan aikaan toivoo, että kaveri lähtisi pois.

3. Martin Campbell on paras Bond-ohjaaja

Tiedätkö, kuka on Martin Campbell? Et välttämättä. Hän on Kultaisen silmän ja Casino Royalen ohjaaja. Hän on siis kova ammattilainen, joka on auttanut kaksi uutta Bond-näyttelijää luomaan hahmon ensimmäistä kertaa. Pierce Brosnanin Bond ei kestänyt muiden ohjaajien käsissä, mutta Daniel Craig jää Bond-historiaan. Omassa Bond-listauksessani molemmat Cambellin Bondit pääsivät ihan kärjen tuntumaan.

4. Bond on perheyritys

Henkilökohtaisesti en oikeastaan ole edes huomannut, että myös uusi Tähtien sota on tulossa ensi-iltaan, mutta ilmeisesti moni odottaa sitä aika paljon. Minulle alkuperäisetkin Tähtien sodat olivat maineeseensa nähden pettymyksiä. Uudet osa 2000-luvun taitteessa eivät olleet edes fanien mieleen. Nyt Tähtien sodat ovat myös kauppatavaraa, jonka sarjan isä myi Disneylle, joka on janonnut pitkään Avengersin tyyppistä tarinauniversumia, josta lypsää elokuvia, sarjoja ja oheistuotteita. Bondit sen sijaan ovat perheyritys. Broccolin perhe on tuottanut niitä alusta saakka ja tuottaa myös jatkossa. Nyt menossa on toinen sukupolvi.

5. En ymmärrä Bond-faniuttani

Aamulehden haastattelussa minulta kysyttiin, mikä tekee Bondista niin kiehtovan hahmon, että sitä jaksaa katsoa vuodesta toiseen. Itsekin tietenkin mietin sitä koko syksyn. Vaikka haastattelussa sanoin kaikenlaista, oikea vastaus on, että en tiedä. Ensinnäkin Bond-hahmot ovat todella erilaisia näyttelijästä riippuen. Conneryn Bond äijä, jossa ei ole juurikaan säröjä. Mooren Bond on setämies, joka hallitsee tilanteet. Craigin Bond on rikkinäinen mies, joka uudessa Bondissa saattaa olla löytämässä rauhan.


6. Älypuhelimet ovat pahasta

Muistan, miten innoissani olin vuonna 1995, kun internet alkoi yleistyä ja itsekin pääsin yläasteen atk-luokasta tutkailemaan esimerkiksi 007 ja kultainen silmä -elokuvan sivuja. Homma oli hidasta, mutta tuntui, että jotain merkittävää on tapahtumassa. Silti aika aikaisin tajusin, että haluan suojella itseäni netiltä. Siksi en hankkinut nettiä kotiini ennen kuin vasta vuonna 2007. Netti kotona ei vielä ollut iso ongelma, koska koneen avaaminen on riittävän iso vaiva, että sitä ei tee jokaisen mieliteon takia.

Älypuhelimen sain vasta 2011 duunista (tosin se oli Nokian E63). Joskus vuoden 2012 sain käteeni Samsungin Galaxy kakkosen ja elämä muuttui huonommaksi. Kun netti on koko ajan käsillä, pienikin ärsyke saa minut nettiin. Viestipalveluja on myös paljon ja vaikka olen pistänyt niistä suurimman osan äänettömälle, täytyy viestit tsekata. Siksi katsoin ison osan Bondeista liian huolimattomasti. Se alkoi ajatuksesta, että onkohan tuo näyttelijä vielä elossa tms. ja kohta olinkin sitten jo vääntämässä jostain aiheesta Facebook-keskustelussa. Itsekuria, 007, itsekuria, kuten Bond totesi itselleen Kultasormessa, kun kaunis nainen ohitti Bondin Aston Martinin Sveitsin vuoristossa.

7. Never say never again

En katsonut osana urakkaani epävirallisia Bond-elokuvia Casino Royale vuodelta 1967 ja Älä kieltäydy kahdesti vuodelta 1983. Komediaksi tarkoitettu Casino Royale oli käsittämätön sotku, jossa on paljon hyvää, mutta se jää kohelluksen varjoon. Älä kieltäydy kahdesti taas oli uusi versio Pallosalamasta, jossa Sean Connery palasi Bondiksi. Elokuvan englanninkielinen nimi tulee itse asiassa Conneryn vaimon sutkauksesta: hän sanoi loppuelämäkseen Bondin näyttelemisen jättäneelle miehelleen, että never say never again, älä koskaan sano ei koskaan taas, kun Connery palasi roliin.
Minunkin tekisi mieli päättää tämä blogi sanoihin, että en enää koskaan katso kaikkia Bondeja putkeen tällä tavalla. Mutta niinhän sanoin jo vuonna 2002.

Siksi: never say never again. Ehkä palaan aiheeseen 2020-luvulla.

lauantai 7. marraskuuta 2015

Craig on uusi Connery

Minulla ei ole selvää käsitystä siitä, onko Daniel Craigilla sopimusta seuraavaan Bondiin vai ei. Jossain puhutaan, että hänellä on vielä viiden vuoden sopimus, mutta että hän ei välttämättä enää tee Bondeja silti. Tilanne on melkein yhtä sekava kuin SOTE-ratkaisu.

Time-lehti ennakoi Craigin lähtöä jo koneella, jossa voi testata, kuinka sopiva oma suosikkinäyttelijä olisi Bondiksi. En oikein keksi ketään, jonka nimen laittaisin koneeseen.

Minusta tuntuu, että Craigin korvaaminen on lähes yhtä vaikeaa kuin Conneryn korvaaminen aikoinaan. Vaikea kuvitella ketään hänen jälkeensä.

tiistai 3. marraskuuta 2015

Mistä Bondit löytyvät tulevaisuudessa

Katsoin syys-lokakuussa 23 Bondia DVD:ltä. 20 ensimmäistä minulla oli salkussa, jossa jokainen Bond oli kahden DVD:n erikoispainos. Skyfallin DVD oli vain levy ilman erikoisomaisuuksia. Tämä ehkä kertoo, miten DVD:n asema on muuttunut viime vuosina.

Palataan kuitenkin ihan ensiksi alkuun. Kun Bondit esitettiin vuonna 1991 televisiossa, me pistimme videot nauhoittamaan. Aiemmin Bondit pyörivät Suomessa vuokratilastojen kärjessä vuodesta toiseen. Tiedän tämän, sillä Mitä Missä Milloin –kirjasarja julkaisi vuosittain vuokratuimmat videot. Ennen kotivideoiden yleistymistä Bondit olivat niin suosittuja, että niitä näytettiin uusina kopioina elokuvateattereissa. Tiedän tämän, koska kovimpina Bond-faniuden (ja ylipäätään elokuvaintoilun kaudelle) menin lauantaisin Siilinjärven kirjastoon selaamaan vanhoja paikallislehtiä, jotta näin mitä elokuva siellä esitettiin edellisinä vuosikymmeninä.

Elokuvien nauhoittaminen televisiosta oli manuaalista hommaa. Ajastuksissa tärkeää oli, että laittoi riittävästi aikaa, koska mainoskanavien esitykset menivät yliajalle. Epäonnistuimme Istanbulissa nauhoituksessa ja siksi katsoin vuoden kesken loppuvaa versiota elokuvasta. Mainoskatkojen poisto vaati nopeita refleksejä. Täytyi painaa nauhoitus pauselle ja sitten ottaa se oikealle hetkellä pois.

Hänen majesteettiinsa salaisessa palveluksessa joku teki virheen nauhoituksessa ja siksi minulta puuttui kokonaan kohtaus, jossa Bond murtautuu lakimiehen toimistoon Bernissä. Vuosia myöhemmin ostin uuden kopion kuluneen nauhan tilalle ja näin elokuvan oikean version. Olin todella hämmästynyt, kun tajusin, että minulta oli puuttunut 10 minuuttia. Etenkin kun Bond lukee kohtauksessa Playboyta, mikä on minusta epäbondmaista.

1990-luvulla elokuvatkin siirtyivät digitaaliseen muotoon. DVD sisälsi mahdollisuuden uusiin ominaisuuksiin, kuten dokumentteihin, kommenttiraitoihin ja trailereihin. Joistain meuhkatuista ominaisuuksista ei koskaan tullut. En esimerkiksi koskaan ole nähnyt vaihtoehtoisia kuvakulmia missään levyssä. Kuluttajalle tärkeitä olivat myös parempi laatu ja säilyvyys.

DVD oli kuten cd: se mahdollisti vanhojen elokuvien myymisen uudelleen samoille kuluttajille. Ilmeisesti se myös laski kustannuksia, koska dvd-levyjen kopioiminen on vhs:n tekemistä edullisempaa. Myös Bondit julkaistiin dvd:nä loistavien dokumenttien kanssa. Näistä elokuvien tekemisestä kertovista dokumenteista nautin myös tuoreella katsomiskerralla.

DVD-levyjen valtakausi alkaa olla jo ohi. Esimerkiksi vuonna2014 levyjen myynnin arvo laski noin 30 prosenttia. Sama pudotus oli muuten myös blue-ray-levyillä.

Ihmiset kuluttavat elokuvia kotona enemmän suoratoistopalveluista, kuten Netflixistä ja HBO:sta. Palvelut toimivat kuukausiveloituksella ja näyttävät tarjoavan riittävästi elokuvia keskivertoihmisen kulutukseen.

Mutta sitten seuraa iso mutta.

Netflix tuo winner takes it all –periaatteen myös elokuviin. Nettimaailmassa tuo periaate tarkoittaa sitä, että kunkin alan vahvin peluri vahvistuu, mikä vahvistaa sitä entisestään. Näin on käynyt esimerkiksi Googlelle ja Facebookille. Kehitys liittyy itse palveluihin: voi olla, että Netflixistä tulee pian alansa globaali normi. Periaate toimii kuitenkin myös elokuviin, sillä esimerkiksi Netflixin kannattaa panostaa sisäänheittotuotteisiin, jotka saavat ihmiset tilaamaan palvelun. House of Cards on Netflixin ykköstuote. Melkein kaikki muu on alelaarista kaivettua yhden tekemää kamaa.

En usko, että Bondista on sisäänheittotuotteeksi, sillä sen oikeudet ovat kalliita ja elokuvia esitetään melko usein telkkarissa. Uhkana on kuitenkin sama kehitys, joka kohtasi Beatlesia. Beatles taisteli digitaalisia levityspalveluita vastaan liian kauan. Beatlesin maine oli kovimmillaan 1990-luvun puolivälissä, jolloin Anthology-dokkarit ilmestyivät. Levyt olivat kalliita, mutta silti haluttuja. Kun nuoremmat alkoivat kuluttaa musiikkiaan muita kanavia pitkin, he eivät voineet kuunnella Beatlesia eikä bändi ole enää niin tärkeä kuin ennen.

Bondeilla elokuvateatterilevitys on tärkein ansaintakeino. Muut levityskanavat pitävät legendaa elossa ja kiinnostusta yllä. Toivottavasti Bond löytää arvoisensa paikkansa myös uusista kanavista, jotta nuoret löytävät loistavan sarjan myös jatkossa. Muuten maisteri Ei on huolissaan nuorista.

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Spectre on viidenneksi paras Bond – 5 perustelua

Blogin kaari lähestyy loppuaan. Julkaisen varmaan vielä pari juttua, jotka olen osittain kirjoittanut ja sitten alan miettiä uusia vapaa-ajan haasteita.

Spectre on nyt nähty kaksi kertaa. Toisella kerralla se ei iskenyt niin paljon kuin ensimmäisellä kerralla, mutta en pudota sitä Bond-listauksessa alaspäin. Taidan päivittää sitä aikaisintaan, kun seuraava Bond ilmestyy. Bond 25 on jo julkistettu, mutta siitä tiedetään hyvin vähän: edes julkaisuvuotta ei kai ole kerrottu.

Eilen katsoin myös pätkiä Skyfallista ja mietin, että miksi tykkäsin Spectrestä niin paljon enemmän kuin Skyfallista. Monihan näkee ne osana samaa jatkumoa. Spectre jatkaakin Skyfallin tarinaa monella tavalla.

En lähde kuitenkaan nostamaan Spectreä negaatioiden kautta vaan mietin vain viisi syytä, miksi tykkäsin Spectrestä. En halua paljastaa juonta paljoakaan, koska Spectressä on minusta enemmän yllätyksiä kuin keskimääräisessä Bond-elokuvassa.

1. Avausjakso 

Bondeissa alkutekstejä edeltävä avausjakso on ollut tärkeä siitä lähtien kun se 1960-luvulla lanseerattiin. Spectressä hienoa on, että alkuun on palautettu ampuviskuva, jossa Bond kävelee ja ampuu kameraa kohti. Itse jaksokin on upea. Useita minuutteja pitkä kuva aivan alussa on hienoa ja poikkeuksellinen Bondille. Tappelu helikopterissa on aidosti jännittävä ja tuo mieleen Erittäin salaisen.

2. Bond-naiset

Helsingin Sanomissa Madeleine Swannia näyttelevä Léa Seydoux julisti, että hänen hahmonsa on ensimmäinen feministinen Bond-tyttö. Näin tekevät kaikki Bond-tyttöjen esittäjät, mutta Swann on oikeasti hahmona tasa-arvoinen ja vahva.

3. Enemmän huumoria

Spectre on selvästi samaa jatkumoa kuin aiemmat Craigin Bondit, mutta se sisältää enemmän viittauksia vanhoihin Bondeihin. Eikä vain viittauksia vaan henki on ylipäätään lähempänä koko sarjaa kuin esimerkiksi Skyfallissa. Näin myös huumoria on mukana enemmän.

4. Tunteellisuuden paluu

Daniel Craigin valinta Bondiin mahdollisti aikoinaan paljon lisäkerroksia hahmoon. Hän oin näyttelijänä niin paljon laaja-alaisempi, että hahmo oli muutakin kuin lipevä pelimies, kuten Pierce Brosnanin viimeisissä Bondeissa. Casino Royale on siksi yksi parhaista Bondeista, että se on oikeasti koskettava. Spectressä tämä puoli on taas vahvasti esillä. En tiedä, olenko hassu, mutta kun Bondin jättävä nainen sanoo, että et oikeasti voi muuttua, mutta olet hyvä mies, Craig kykenee ilmaisemaan hienovaraista surua, joka on pitkän linjan Bond-fanille liikuttavaa.

5. Vertigo

En lähde tätä avaamaan tarkemmin, että en tee spoilereita. Minusta Spectre sitoo Craigin Bondit pakettiin, joka ilostuttaa elokuvaihmistä, koska se on uusi versio Hitchcockin Vertigosta. Avain tähän tulkintaa tulee siitä, että Bond-tytön nimi on Madeleine.