Kärki lähenee – Bondit sijoilla 11-15

Tätä blogia luetaan Amerikassa asti, sillä sieltä tuli loistava parannusvinkki: pistän tästä lähtien elokuvan valmistumisvuoden nimen perään. Selvää lisäarvoa lukijalle.

Nyt aletaan lähestyä kärkeä. Melkein sanoisin, että nämä elokuvat ovat jo todellisia Bond-klassikoita.

15. Skyfall (2012)

Skyfall on monien suosikki-Bond ja kaikkien aikojen menestynein Bond-elokuva. Ohjaajaksi tuottajat olivat houkutelleet Oscar-voittaja Sam Mendesin, joka teki aikoinaan läpimurron American Beautyllä. Kun Casino Royale toi Bondia nykyaikaan esikuvanaan Bourne-trilogia, Skyfall nostaa esikuvaksi Christopher Nolanin Batmanit. Välillä kenties liikaakin.

14. Elä ja anna toisten kuolla (1971)

Elä ja anna toisten kuolla on ensimmäinen Bond, joka osoitti, että Bondilla on tulevaisuus myös ilman Conneryä. Se on sarjan vauhdikkaimpia osia, johon tekijät rakensivat ilmeisesti muun muassa toimintaelokuva Kovaotteiset miehet innoittama kolme takaa-ajokohtausta. Lapsena erityisesti etelävaltiolainen sheriffi Pepper ilahdutti.

13.007 – Rakastettuni (1977)

Rakastettuni loi kaavan, jonka ympärille rakentui Bondlandia. Tällä katselukerralla meinasin ensiksi ottaa aikaa, kuinka täsmällisesti toimintakohtaukset seuraavat toisiaan vuosina 1977-1989 tehdyissä elokuvissa. Noina vuosina tehdyt Bondit ovat muuten kaikki pituudeltaan 125-128 minuuttia pitkiä.

12. Erittäin salainen (1981)

Erittäin salainen on aivan loistava Bond. Tuntuu hassulta, että se on sijalla 12. Näyttää siltä, että Bondlandian Bondit ovat vankkaa keskikastia. Niistä on hankala nostaa mitään erityisesti yli muiden. Erittäin salaisessa on loistava hiihtokohtaus, hauska takaa-ajo ja uskomattoman kaunis Carole Bouquet. Elokuvan isoin heikkous on Bondeille yleinen: pitkä vedenalainen kohtaus.

11. 007 vaaran vyöhykkeellä (1987)

Minua surettaa, että Vaaran vyöhykkeellä ei mahtunut top10:een. Nyt voi siis paljastaa, että se putosi sieltä tällä viikolla, kun näin Spectren. Vaaran vyöhykkeellä on minusta yksi parhaiten kirjoitetuista Bondeista, jossa Mooren nuori nainen-pappa-ihmissuhteiden sijaan pääparin välillä on aitoa kemiaa. Lisäksi olen aina pitänyt lopputekstien alla soivaa The Pretenderssin If there was mania salaisena Bond-helmenä.