lauantai 12. maaliskuuta 2016

Spectren luokitus putoaa rajusti – Maisteri Ei perustelee erehdystään


Jos vodkamartinilasi on puolillaan, onko se puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä.

Tämä on perinteistä vesilasitestiä huomattavasti monimutkaisempi kysymys. (Minulle vesilasi on aina puoliksi tyhjä.) Ensinnäkin on selvää, että martinilasi ei ole koskaan täynnä vaan vain puolillaan. Jos se puolillaan oleva vodkamartinilasi on huono asia juoman määrän takia, ihminen ei ole pessimisti vaan alkoholisti.

Vodkamartinilasi puolillaan voi olla myös samasta henkilöstä ajasta riippuen hyvä tai huono asia. 

Hyvä asia se voi olla vaikka ennen ateriaa, mutta huono asia maanantaiaamuna.

Yhtä vaikeaa voi olla arvioida uutta Bond-elokuvaa, kun sen näkee ensimmäistä kertaa. Asettuuko se ensimmäisellä katsomiskerralla oikealle paikalle kaanonissa?

Ensimmäinen arvio voi olla liian optimistinen.

Näin minulle kävi Spectren osalta. Siksi Maisteri Ei palaa tauolta.

Maisteri Ei on erehtynyt. Spectre ei ole viidenneksi paras Bond-elokuva, kuten ensi-illan aikoihin kirjoitin. Se tarkoittaa sitä, että kokonaislistaus Bondeista muuttuu myös. Uusi listaus julkaistaan sunnuntaina 13.3.

Näin Spectren elokuvissa useamman kerran. Jo toisella ja kolmannella katsomiskerralla aloin ounastella, että Daniel Craigin neljännen Bondin nostaminen viiden parhaan joukkoon oli virhe.

Nyt DVD-katselun jälkeen päätös on vahvistunut. Luokitus laskee.

Spectre on nyt 11. paras Bond-elokuva. Se ei siis sijoitus kärkijoukkoon vaan keskivaiheille.
Tällainen vaatii perusteluja ja itsetutkiskelua.

Rakenne


Spectre on pisin Bond-elokuva. Samaa pituusluokkaa oli myös edeltävä Bond Skyfall. Spectre välttää Skyfallin hahmottomuuden, mutta myös siinä on paljon tyhjäkäyntiä. Käsikirjoitus on ristiriita: se sisältää loistavia kohtauksia, mutta ei oikein kokonaisuutena toimi. Tämän huomasin selvemmin myöhemmillä katsomiskerroilla.

Christopher Waltz


Olin nuorena Quentin Tarantinon fani: muistan edelleen pääsiäisen 1995, kun kävin katsomassa Pulp Fictionin paikallisessa elokuvateatterissa.

Myöhemmin Tarantino ei ole päässyt kahden ensimmäisen teoksensa tasolle. Viime vuosina hän on taantunut ylipitkien väkivaltaoopperoiden tekijäksi. Tarantinon dialogi ei ole enää samaa tasoa kuin ensimmäisissä elokuvissa, mutta Tarantino ei ole tätä tajunnut: hän kuvittelee pystyvänsä pitämään katsojan pihdeissään kohtauksissa, joissa henkilöhahmo pudottelee hitaasti yhdentekeviä vuorosanojaan maneerejansa korostaen.

Tämän Tarantinon taantumuksen tulkki on ollut itävaltalainen Christopher Waltz.

Waltz esittää Spectessä päävihollista. Ohjaaja Sam Mendes on antanut Waltzin tuoda maneerinsa Spectreen. Tuloksena on kohtauksia, joita Waltz yrittää hallita. Hänen hahmostaan ei oikeastaan synny selkeää kuvaa, kun tätä rakennetaan kohtauksia, ei kokonaisuutta ajatellen.

Epäselvä paikka perinteessä


Spectre on Daniel Craigin neljäs Bond-elokuva. Craig Bondina merkitsi sarjan reboottaamista. Tarina alkoi alusta. Spectre jatkaa tätä osittain, mutta se myös liikkuu selvästi perinteisten Bondien suuntaan. Tästä kertoo jo elokuvan ensimmäinen kuva: Spectreen on palautettu alkukuva, jossa Bond ampuu kameraa kohti. Myös nimi viittaa 1960- ja 70-lukujen Bondien rikollisjärjestöön.

Tämä tyylien ristiriita jättää ristiriitaisen fiilikseen: tuntuu, että Spectre ei ole oikein kumpaakaan.

Silti hyvä Bond


Pudotuksestaan huolimatta Spectre on edelleen hyvä Bond. Sen Meksikoon sijoittuva avausjakso on yksi sarjan parhaita. Craig on edelleen hyvä Bondina.

Oikeasti hyvien puolien lisäksi näkemystäni hämärsi varmasti tämä blogi: reilun kuukauden työ oli hienoa päättää onnistuneeseen elokuvaan. Kahden pettymyksen jälleen toivoin onnistumista. Se vaikutti varmasti. Ennen ensimmäistä katsomiskertaa lukemani arviot olivat kiittäviä. Spectren sanottiin kommentoivan koko sarjan historiaa uudella tavalla. Siksi ehkä näin elokuvassa asioita, joita siinä ei ollut. Ensimmäiseen katsomiskertaan liittyi hauska fiilis myös siksi, että olin elokuvan jälkeen antamassa siitä arviota AamulehdelleBond-fanina.

Kaikki nämä syyt aiheuttivat sen, että en hahmottanut, oliko vodkamartinilasi puoliksi täysi vai tyhjä.

Oikea vastaus on, että sillä ei ole väliä, sillä vodkamartini on aika pahaa.