Miten minusta tuli Bond-fani?

James Bond -sarjakuvissa oli Bond-kirjoihin perustuvia sekä itsenäisiä tarinoita. Lehden ilmestyminen loppui josksu 1980-luvun lopussa. Kuva: Divari Kangas

Vuonna 1991 yksi kylmän sodan muureista murtui Suomessa, vaikka oikeastaan se ei edes liity kylmään sotaan. Elokuussa 1991 MTV aloitti Bond-elokuvien esittämisen televisiossa. Aiemmin Bondeja ei ollut Suomen televisiossa nähty. 10 ensimmäistä Bondia jaettiin MTV:n elokuvapaikkojen lippulaivan, eli maanantai-illan, ja Kolmoskanavan tiistain välillä.

Bondit pääsivät televisioon tosiaan vasta vuonna 1991. En oikeasti tiedä tarkkoja syitä, miksi vasta silloin. Viime vuosien aikana olen muistin varassa päätellyt seuraavaa. Vuonna 1985 ilmestyneessä James Bond -sarjakuvalehdessä toimitus oli selvittänyt, että esitysoikeudet olivat liian korkeat suomalaisille televisiokanaville, eli Ylelle ja tuolloin Ylen kanavilla toimineelle Mainostelevisiolle. Bondit myös kiersivät Suomen elokuvateattereissa uusintakopioina vielä 1980-luvulla. Tuona vuosikymmenenä videot olivat myös kasvava bisnes, ja Bondit sitkeästi vuokrauslistojen kärjessä. Levittäjä on ehkä halunnut suojella kultamunaansa, tai Kultasormeaan.

Muuri murtui 1990-luvun alussa, kun tuotantoyhtiö United Artistsin talousvaikeudet olivat Bondien suosiosta huolimatta kasvaneet valtaviksi. Studio päätyi yhdessä MGM:n kanssa tänä vuonna kuolleen Kirk Kevorkianin omistukseen. Kevorkian myi studion italiaiselle Giancarlo Parettille 1,3 miljardilla. Tällä ei ollut kauppaan käteistä, joten hän rahoitti sen myymällä ostamastaan yhtiöstä kaikkia mahdollisia varallisuuseriä. Sellaisia olivat muun muassa Bondien televisio-oikeudet.

Uskon, että tämän takia Bondien hinta putosi ja elokuvat pääsivät Suomen televisioon. Samoissa rytäköissä Bondien teko katkesi vuosiksi, sillä oikeuksien omistajista alettiin käydä oikeuskiistoja.

Elämän pieniä ironioita, kuten petollinen 006 toteaa 007 ja kultainen silmä –elokuvassa vuonna 1995.

Taloudellinen kriisi, joka estää Bondien teon, tuo elokuvat televisioon ja tekee minusta Bond-fanin. Tiedän, että en ole ainoa, jolle on käynyt näin.

Alkaa neljän vuoden odotus.

Syksystä 1991 käytän liikaa aikaani etsien kuutta viimeistä Bond-elokuvaa, joita ei vielä tuolloin esitetty televisiossa. Olen myöhässä monella tavalla. Suomessakin ilmestyi vielä 1980-luvun lopussa James Bond -sarjakuvalehti, jonka numeroita nyt etsin divareista. Yritän löytää uutisia seuraavan Bond-elokuvan teosta. Olisipa silloin ollut internet. Välillä kuulee huhuja. Jossain vaiheessa esimerkiksi uutisoidaan, että oikeudet on myyty muun muassa Tappava ase –elokuvat tuottaneelle Joel Silverille ja Bondia näyttelee pian Mel Gibson. Vasta vuoden 1994 lopussa tulee varma tieto: uusi Bond ilmestyy seuraavana vuonna.

Miksi minusta sitten tuli Bond-fani? En oikeastaan tiedä. Miksi naisiin menevä brittiagentti puhuttelee 10-vuotiasta savolaista koululaista? Yksi syy on se, että Bondeilla on Suomessa ollut aina kova suosio ja suuri maine. Lapsuudessa isäni aina muisti kehua, miten hyviä Bondit ovat. Se loi pohjaa jännittävälle odotukselle ja kokemukselle. Bondit ovat myös hyvin kaavamaisia, jos ei keksi parempaa sanaa. Uskon, että tietyllä kaavalla etenevät elokuvat saavat koukkuunsa helposti ainakin lapsen. On hauska pohtia, miten eri Bondeissa varioidaan samoja teemoja. Ehkä kyse oli siitä, että katsoin Bondit oikeassa iässä. Esimerkiksi Tähtien sodat näin vasta muutamaa vuotta myöhemmin, eikä minusta koskaan tullut Tähtien sota -fania, vaikka niistä pidänkin. Siksi en aio katsoa vanhoja Tähtien sotia, vaikka myös se sarja jatkuu tänä vuonna elokuvissa.

Siinäkö kaikki?

Ehkä keksin operaatio Grand Slamin aikana lisäselityksiä.