sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Bond on ikuinen – Maisteri Ei jää tauolle

Tämä syksy oli Bondin: Spectre on kerännyt Suomessa maailmalla katsojia ennätystahtiin ja arvostelut ovat olleet pääasiassa ylistäviä. 

Bond on kova juttu.

Kun aloitin blogini, oletin, että aika usein joudun selittämään sitä, miksi käytän aikaani tällaiseen. Eikö minulla ole parempaa tekemistä kuin katsoa vielä kerran jo puhki katsotut elokuvat ja kirjoittaa turhaa triviaa ja keittiösosiologiaa sisältäviä blogeja aiheesta?

Tällaista ei tullut oikeastaan kertaakaan vastaan. Sen sijaan yllättävätkin ihmiset innostuivat pohtimaan Bond-elokuvia, suosikkinäyttelijäänsä ja suhdettaan koko sarjaan. Oikeastaan kukaan ei jyrähtänyt, että vieläkö niitä tehdään ja itse en kyllä jaksa Bondeja katsoa. Minusta tuntuu, että maailma muuttuu, yhteiskuntajärjestykset romahtavat ja sukupolvet kasvavat, mutta Bond pysyy.

Maisteri Eikin pääsi pohtimaan Bondin salaisuutta Aamulehteen, joka teki uudesta Bondista usean sivun hienon paketin. 

Suomessa Bondin asema vaikuttaa olevan vahvempi kuin koskaan. Elokuvauutiset kokosi muutama vuosi sitten listan Bondien katsojaluvuista vuosien varrella. Elokuvien katsojamääriä alettiin Suomessa tilastoida vasta vuonna 1970, joten 1960-luvun Bondien luvut eivät ole vertailukelpoisia. 

Listasta näkee, että Bondit ovat olleet ensi-iltavuotensa katsotuimpia elokuvia 1970- ja 80-luvuilla. Hienoa on, että ne ovat sitä taas. Skyfall on katsotuin Bond ja vuoden 2012 katsotuin elokuva Suomessa. Uskon, että Spectre menee luvuissa vielä ohi.

Nyt taitaa olla maisteri Ein aika miettiä uusia hankkeita. Bond teki tästä syksystä hienon ja ikimuistoisen. Ehkä kirjoitan jotain silloin tällöin, jos on ihan loistava oivallus Bondista eivätkä kaverit jaksa enää kuunnella.

Ennen eläköitymistä muutama huomio urakasta:

1. 1960-luku on kultainen

1960-luvulla tehtiin parhaat Bondit. Ajattelin näin ennen uutta Bondia ja ajattelen edelleen.

2. Brosnan on huonoin Bond

Brosnanin ensimmäinen Bond pelasti sarjan, mutta sen jälkeen hän oli tuhota sarjan. Brosnan vaikuttaa kolmessa viimeisessä Bondissaan Hankenin käyneeltä suomenruotsalaisisältä, joka tietää olevansa parempi kuin kukaan muu. Hänen seurassaan on altavastaaja, mutta samaan aikaan toivoo, että kaveri lähtisi pois.

3. Martin Campbell on paras Bond-ohjaaja

Tiedätkö, kuka on Martin Campbell? Et välttämättä. Hän on Kultaisen silmän ja Casino Royalen ohjaaja. Hän on siis kova ammattilainen, joka on auttanut kaksi uutta Bond-näyttelijää luomaan hahmon ensimmäistä kertaa. Pierce Brosnanin Bond ei kestänyt muiden ohjaajien käsissä, mutta Daniel Craig jää Bond-historiaan. Omassa Bond-listauksessani molemmat Cambellin Bondit pääsivät ihan kärjen tuntumaan.

4. Bond on perheyritys

Henkilökohtaisesti en oikeastaan ole edes huomannut, että myös uusi Tähtien sota on tulossa ensi-iltaan, mutta ilmeisesti moni odottaa sitä aika paljon. Minulle alkuperäisetkin Tähtien sodat olivat maineeseensa nähden pettymyksiä. Uudet osa 2000-luvun taitteessa eivät olleet edes fanien mieleen. Nyt Tähtien sodat ovat myös kauppatavaraa, jonka sarjan isä myi Disneylle, joka on janonnut pitkään Avengersin tyyppistä tarinauniversumia, josta lypsää elokuvia, sarjoja ja oheistuotteita. Bondit sen sijaan ovat perheyritys. Broccolin perhe on tuottanut niitä alusta saakka ja tuottaa myös jatkossa. Nyt menossa on toinen sukupolvi.

5. En ymmärrä Bond-faniuttani

Aamulehden haastattelussa minulta kysyttiin, mikä tekee Bondista niin kiehtovan hahmon, että sitä jaksaa katsoa vuodesta toiseen. Itsekin tietenkin mietin sitä koko syksyn. Vaikka haastattelussa sanoin kaikenlaista, oikea vastaus on, että en tiedä. Ensinnäkin Bond-hahmot ovat todella erilaisia näyttelijästä riippuen. Conneryn Bond äijä, jossa ei ole juurikaan säröjä. Mooren Bond on setämies, joka hallitsee tilanteet. Craigin Bond on rikkinäinen mies, joka uudessa Bondissa saattaa olla löytämässä rauhan.


6. Älypuhelimet ovat pahasta

Muistan, miten innoissani olin vuonna 1995, kun internet alkoi yleistyä ja itsekin pääsin yläasteen atk-luokasta tutkailemaan esimerkiksi 007 ja kultainen silmä -elokuvan sivuja. Homma oli hidasta, mutta tuntui, että jotain merkittävää on tapahtumassa. Silti aika aikaisin tajusin, että haluan suojella itseäni netiltä. Siksi en hankkinut nettiä kotiini ennen kuin vasta vuonna 2007. Netti kotona ei vielä ollut iso ongelma, koska koneen avaaminen on riittävän iso vaiva, että sitä ei tee jokaisen mieliteon takia.

Älypuhelimen sain vasta 2011 duunista (tosin se oli Nokian E63). Joskus vuoden 2012 sain käteeni Samsungin Galaxy kakkosen ja elämä muuttui huonommaksi. Kun netti on koko ajan käsillä, pienikin ärsyke saa minut nettiin. Viestipalveluja on myös paljon ja vaikka olen pistänyt niistä suurimman osan äänettömälle, täytyy viestit tsekata. Siksi katsoin ison osan Bondeista liian huolimattomasti. Se alkoi ajatuksesta, että onkohan tuo näyttelijä vielä elossa tms. ja kohta olinkin sitten jo vääntämässä jostain aiheesta Facebook-keskustelussa. Itsekuria, 007, itsekuria, kuten Bond totesi itselleen Kultasormessa, kun kaunis nainen ohitti Bondin Aston Martinin Sveitsin vuoristossa.

7. Never say never again

En katsonut osana urakkaani epävirallisia Bond-elokuvia Casino Royale vuodelta 1967 ja Älä kieltäydy kahdesti vuodelta 1983. Komediaksi tarkoitettu Casino Royale oli käsittämätön sotku, jossa on paljon hyvää, mutta se jää kohelluksen varjoon. Älä kieltäydy kahdesti taas oli uusi versio Pallosalamasta, jossa Sean Connery palasi Bondiksi. Elokuvan englanninkielinen nimi tulee itse asiassa Conneryn vaimon sutkauksesta: hän sanoi loppuelämäkseen Bondin näyttelemisen jättäneelle miehelleen, että never say never again, älä koskaan sano ei koskaan taas, kun Connery palasi roliin.
Minunkin tekisi mieli päättää tämä blogi sanoihin, että en enää koskaan katso kaikkia Bondeja putkeen tällä tavalla. Mutta niinhän sanoin jo vuonna 2002.

Siksi: never say never again. Ehkä palaan aiheeseen 2020-luvulla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti