Isien Bond täyttää vuosia

Aarteeni: Roger Mooren elämäkerta hänen nimikirjoituksellaan.

Vuonna 1973 Roger Mooresta tuli James Bond. Mooresta ei tullut minun suosikki-Bondiani koskaan, mutta silti rakastan häntä.

Mooresta ei voi olla pitämättä, jos lukee hänen omaelämäkertansa. Moorea hauskempaa ja itseironisempaa ihmistä tuskin löytyy. Usein toivon, että vaikeina aikoina voisin näppäillä puhelimeen Mooren numeron ja heittää vähän läppää hänen kanssaan.

Muistan, kun Bondeista kymmenen ensimmäistä kertaa esitettiin televisiossa 1991. Olin myyty viimeistään Kultasormen kohdalla, mutta isä antoi ymmärtää, että ei tässä vielä mitään. Isot asiat ovat vasta tulossa. Hän tarkoitti Mooren Bondeja, joita näytettiin tuolloin telkkarissa kolme: Elä ja anna toisten kuolla, Kultainen ase ja 007 – rakastettuni.

Moore teki yhteensä seitsemän Bondia 12 vuoden aikana. Se on varmasti yksi syy siihen, miksi hän on niin monen suosikki. Hän oli Bond monen nuoruudessa, minun isänikin.

Kun Mooren Bondeihin päästiin vuonna 1991, olin jo kantani muodostanut ja se on pitänyt. Connery on suosikkini. Muistan, kun kummini kysyi joulukuussa 1991, että mikä sitten on suosikki Bondisi, maisteri Ei. Isä oli kuulemassa, joten vähän varovaisesti sanoin, että kyllä se Connery taitaa olla ykkönen, mutta Moore on kyllä parempi kuin Lazemby.

Silti soittaisin mielelläni nyt Moorelle tänään onnittelupuhelun, sillä Moore täytti tänään 14.10. 88 vuotta. Hän varmaan vastaisi siihen sanomalla, että on hänen faninsakin jäävät jo eläkkeelle.