Bondit sijoilla 6-10 – sisältää ison yllätyksen

Kärki lähenee kovaa vauhtia. 

Tarkkaavaisimmat lukijat huomaavat, että uutuus Spectre ei ole ollut vielä listauksessa mukana. Se tarkoittaa, että uutuus menee viiden parhaan Bondin joukkoon. 

10. 007 ja tohtori Ei (1962)

Ensimmäinen Bond on epätäydellinen, mutta myös erittäin kiehtova. Se on kulttuurihistoriallisesti kiinnostava, sillä minusta elokuva on 1950-luvun brittien suurutta korostavien vakoilitrillerien ja svengaavan 1960-luvun välissä. Bond on hahmona brittiläinen Don Draper, joka uskaltaa ja osaa jo nauttia elämästä. Naiskuvaa moninainen: toisaalta Honey Ryder on vahvasti kaunis nainen bikineissä, mutta toisaalta hänen aktiivsuuttaan tai moninaista roolia ei voi kieltää.

9. Kuuraketti (1979)

Tästä saattaa tulla sanomista, mutta minulle Kuuraketti on ollut aina yksi suosikki-Bondeista. Sehän on 007 – Rakastettunin sisarelokuva. Molemmissa miljardööri haluaa tuhota maailman ja ihmiset. Molemmissa on Rautahammas. Molemmissa on viinin vahvuutta ihmettelevä turisti ja muutenkin tosi rento meininki.

8. 007 Istanbulissa (1963)

Istanbulissa on flemingiläisistä Bondeista tykkäävien suosikki: se on uskollinen alkuperäisteokselle eikä vielä niin hauska kuin seuraajansa Kultasormi. Vaikka Tohtori Ei ja Istanbulissa muodostavat tavallaan oman lukunsa elokuvan alkuhämärässä, Istanbulissa sisältää paljon elementtejä, jotka myöhemmin vakiintuivat avainasioiksi Bondeissa. alkutekstejä edeltävä prologi, junatappelu ja Q:n antamat erikoisvälineet ovat ensimmäistä kertaa mukana Istanbulissa.

7. Octopussy (1983)

Kyllä se niin on, että Octopussy on minusta paras Mooren Bond. Se on moderni ja kypsä, mutta ei vielä täysin naurettava Mooren iän takia. Tai no onhan Moore liian vanha pelastamaan maailman ja pelehtimään parikymppisten ruotsalaisten kanssa.

6. 007 ja kultainen silmä (1995)

Bond palasi valkokankaalle vuonna 1995 tavalla, joka varmisti, että sarja pärjää  myös jatkossa. Kylmä sota oli loppunut ja Bond eli uudessa maailmassa. Minusta iso osa Kultaisen silmän viehätystä on Eric Serran elektroninen score, joka perinnetietoisenakin luo eroa aiempiin Bondeihin. Serran seuraaja oli David Arnold, joka oli ehkä liian kova Bond-fani tehtävään. Hänen scorensa ovat pastisseja John Barryn tyylistä.