Ruotsalaiset voittavat taas

Ruotsalainen, Moore ja lisää ruotsalaisia.

Lapsena Bondeja katsoessa kaipasin usein jotain yhteyttä Suomeen – olenhan suomalainen, joka innostuu jopa siitä, että Die Hard ykkösessä Suomi mainitaan maana, jonka pääkaupunki on Tukholma.

Bondeista ei yhteyksiä Suomeen löydy, ellei oteta lukuun kirjoja. John Gardnerin 1980- ja 1990-luvulla kirjoittamissa kirjoissa Suomessa seikkaillaan useaan otteeseen. Vuonna 1983 ilmestynyt romaani oli jopa nimeltään Tehtävä Suomessa, James Bond. Tosin englanniksi nimi oli Icebreaker.

Nämä ajatukset palasivat mieleeni, kun katsoin 007 ja kultainen ase -elokuvaa vuodelta 1974. Olin etukäteen sitä mieltä, että kyseessä on sarjan huonoimpiin kuuluva elokuva ja tottahan se oli.

Elokuva ei sijoitu Pohjoismaihin vaan Kaukoitään, josta se on ottanut myös vaikutteet toimintakohtauksiinsa. Tuolloin kungfu oli muodissa. Siksi Bondkin vierailee karatekoulussa.

Elokuvaa on myös kuvattu Thaimaassa Phuketissa, joka kyllä nykyään on monen pohjoismaalaisen matkakohde.

Pohjoismainen vertailu ja erityisesti tappio Ruotsille nousevat mieleen, sillä elokuva kaksi Bond-tyttöä, Maud Adams ja Britt Ekland, ovat molemmat ruotsalaisia. Maud Adams näytteli vielä kahdessa muussa Bond-elokuvassa (Octopusyssa on muitakin ruotsalaisia.)

Kärjistäen voi sanoa, että kun suomalaiset hakivat töitä Ruotsista Volvon tehtaalta, ruotsalaiset saivat niitä Bond-elokuvista.

Roger Moore lisäsi suomalaisten nöyryyttämistä menemällä naimisiin ruotsalaisen Kristina Tholstrupin kanssa vuonna 2002.

Ruotsalaisten voiton sinetöi vielä Bondin kännykkävalinta 1990-luvun puolessa välissä. Elokuvassa Huominen ei koskaan kuole Bond muun muassa kauko-ohjaa autoaan Ericssonilla. Nokia Communicator pääsi samana vuonna Pyhimyksen käyttöön. Tätä pettymystä ei lohduta se, että Nokia kesti kännykkämarkkinoilla muutaman vuoden pidempään.

(Nykyisestä iPhonen hallinnasta muuten kertoo se, että kun House of Cardsin henkilöt ilmeisesti product placement –diilin takia siirtyivät käyttämään Lumioita, se tuntui monesta epäuskottavalta. Sivuhuomautuksena muuten on todettava, että itse en koske iPhoneen muuten kuin heittääkseni sillä vesilintua. Onneksi Bond ei ole omppumiehiä.) 

Isien Bond täyttää vuosia

Aarteeni: Roger Mooren elämäkerta hänen nimikirjoituksellaan.

Vuonna 1973 Roger Mooresta tuli James Bond. Mooresta ei tullut minun suosikki-Bondiani koskaan, mutta silti rakastan häntä.

Mooresta ei voi olla pitämättä, jos lukee hänen omaelämäkertansa. Moorea hauskempaa ja itseironisempaa ihmistä tuskin löytyy. Usein toivon, että vaikeina aikoina voisin näppäillä puhelimeen Mooren numeron ja heittää vähän läppää hänen kanssaan.

Muistan, kun Bondeista kymmenen ensimmäistä kertaa esitettiin televisiossa 1991. Olin myyty viimeistään Kultasormen kohdalla, mutta isä antoi ymmärtää, että ei tässä vielä mitään. Isot asiat ovat vasta tulossa. Hän tarkoitti Mooren Bondeja, joita näytettiin tuolloin telkkarissa kolme: Elä ja anna toisten kuolla, Kultainen ase ja 007 – rakastettuni.

Moore teki yhteensä seitsemän Bondia 12 vuoden aikana. Se on varmasti yksi syy siihen, miksi hän on niin monen suosikki. Hän oli Bond monen nuoruudessa, minun isänikin.

Kun Mooren Bondeihin päästiin vuonna 1991, olin jo kantani muodostanut ja se on pitänyt. Connery on suosikkini. Muistan, kun kummini kysyi joulukuussa 1991, että mikä sitten on suosikki Bondisi, maisteri Ei. Isä oli kuulemassa, joten vähän varovaisesti sanoin, että kyllä se Connery taitaa olla ykkönen, mutta Moore on kyllä parempi kuin Lazemby.

Silti soittaisin mielelläni nyt Moorelle tänään onnittelupuhelun, sillä Moore täytti tänään 14.10. 88 vuotta. Hän varmaan vastaisi siihen sanomalla, että on hänen faninsakin jäävät jo eläkkeelle.

Bondin pitää olla totta

Kirjoittaminen jää katselua jälkeen. Sen siitä saa, kun alkaa lukea laiskan savolaisen blogia. Kohta on elokuvat katsottu, mutta tekstiä puuttuu.

Elä ja anna toisten kuolla on kiinnostava Bond monessa mielessä: se on Roger Mooren ensimmäinen, ottaa vaikutteita sekä blaxploitaatio-elokuvista että tuolloin suosituista takaa-ajoelokuvista. 1960-luvulla Bond matkasi sinne, minne katsojilla ei ole varaa matkustaa, tässä elokuvassa sinne, minne katsojat eivät uskalla matkustaa. Se on myös Bond, joka alkaa käsitellä Bondia reliikkinä, joka ei istu omaan aikaansa. Tämä ajattelu korostuu kohtauksissa, jossa brittivakooja törmäilee Harlemissa. Samaan aikaan se nostaa huumeet esille ensimmäistä kertaa Bondeissa. Mustien kuvaajana elokuva on rohkea tehdessään tummaihoisista konnia ja toisaalta se sisältää ensimmäisen Bondin romanssin tummaihoisen naisen kanssa (romanssi tarkoittaa tässä yhteydessä pussailua ja kai jotain muutakin.)

Minulla oli lapsena vaikeuksia suhtautua Elä ja anna toisten kuolla -Bondiin muutaman kohtauksen takia: kyseessä on harvoja Bondeja, joissa on viitteitä yliluonnollisuuteen. Bond-tyttö Solitaire osaa ennustaa korteista. Sen olin lapsena valmis hyväksymään, mutta paroni Samedin kuolemat ja henkiin palaamiset ärsyttivät lapsena.

Elokuvahan loppuu kuviin veturin puskurin päällä nauravasta Samedista.

Ne potuttivat, koska halusin lapsena ajatella, että vaikka Bondit ovat fiktiota, ne voisivat olla totta. Mitä järkeä niissä muuten olisi? 

Samasta syystä minua ärsytti, kun käärmeenlumoojaksi pukeutunut brittiagentti alkoi soittaa Bondin tunnussävelmää Octopussyssa: miten se muka tiesi siitä.

Saanko esitellä: Bond, Jadrel Bond

Uuden Bondin lähestymisen huomaa siitä, että erilaiset yritykset ottavat yhteyttä toimituksiin ja kertovat, että miten heidän tuotettaan käyttämällä jokainen mies voi olla James Bond: Gillette, Heineken, joku kellomerkki ja niin edelleen.

Bond todennäköisesti käyttää näitä tuotteita SPECTRESSA.

Bond on siinä mielessä kiinnostava hahmo, että sen avulla myydään kaikenlaista kamaa aikuisille miehille. Itsekin sain kesältä ystävältä tuliaisiksi Turkista Bondin tuoksua. Suomessakin taidetaan myydä Jadrelin sukunimi-kaiman tuoksuja.

Joku saattaisi ajatella, että tämä product placement tai sponsorointi on uusi asia. Sitä se ei ole. Vuoden 1979 Kuuraketissa sponsorointi oli melko näkyvää, kuten alla olevasta videosta voi nähdä. Kommenttiraidalla tuotannossa mukana ollut William P. Cartlidge toteaa: I think we might overdid it. (Noin 1.30 alkaen tulee aika monta mainosta tiiviissä tahdissa.)

SPECTREN ensi-iltaan vajaat 4 viikkoa, tällainen SPECTRE oli ennen

Uuden Bondin ensi-iltaan on enää vajaat neljä viikkoa. Tietoa elokuvasta on saatavilla ainakin sen verran, että kyseessä on sarjan pisin elokuva, 2 tuntia 30 minuuttia. Silti se ei riitä kertomaan yhtä pitkää juonta SPECTRESTA kuin vanhat Bondit tekevät.

Nyt olen katsonut kaikki vanhat SPECTREÄ kuvaavat Bondit, eli yhteensä kuusi Bond-elokuvaa. (Oikeasti olen katsonut jo enemmänkin, mutta kirjoittaminen etenee katsomista hitaammin.)

Suurimmat kysymykset ovat, miten uusi Bond kuvaa rikollisorganisaatio SPECTREÄ ja onko sen johtaja Blofeld mukana kuvioissa. SPECTRE oli keskeinen osa Bondeja ensimmäisen kymmenen vuoden, mutta katosi sitten kokonaan.

(Syy katoamiseen on juridinen. Selostan sen tiivisti tässä. Kannattaa loikata yli, jos haluaa mennä suoraan asiaan. SPECTRE luotiin alun perin tekemättä jäänyttä elokuvahanketta varten. Ian Fleming suunnitteli Bond-elokuvaa 1960-luvun taitteessa yhdessä Kevin McCloryn ja Jack Whittinghamin kanssa. Hanke kariutui, mutta Fleming käytti ideat kirjassaan Pallosalama. Asia meni oikeuteen, ja Fleming hävisi. Näin McClory sai oikeudet Pallosalaman tarinaan ja oli tuottamassa Pallosalamaa. 1970-luvulla McClory suunnitteli uutta versiota Pallosalamasta nimeltä Warhead, Warhead 8 tai James Bond of the Secret Service. Tämä ei toteutunut, mutta 1983 hän oli tuottamassa Älä kieltäydy kahdesti –Bondia, joka on siis uusi versio Pallosalamasta. Bondina on Connery. 1990-luvulla hän suunnitteli taas uutta versiota nimellä Warhead pääroolissa Timothy Dalton. 2010-luvulla Danjaq eli muiden Bondien oikeuksien haltija osti McCloryn kuolinpesästä tämän kaikki oikeudet. Näin SPECTREÄ voitiin taas käyttää virallisissa Bondeissa.)

Vanhojen Bondien SPECRTE on valtava rikollisjärjestö, jolla on loputtomat resurssit, hienot univormut, numeroilla korostettu tiukka hierarkia ja jännittävät suunnitelmat. SPECTRE on kuin startup-yritys, joka ei tyydy louhimaan pientä voittoa vuodesta toiseen vaan pyrkii erittäin voimakkaaseen kasvuun kiristyksellä. Järjestön nimihän tulee sanoista Special Executive for Counter-intelligence, Terrorism, Revenge and Extortion.

Olen jo aiemmin kirjoittanut, että SPECTRE korvaa elokuvissa usein venäläisten tiedustelupalvelu SMERSH:in. En tiedä, miksi tuottajat halusivat luoda taustaltaan tuntemattoman superorganisaation poliittisen vihollisen tilalle.

Oikeastaan koko Bondin ensimmäiset 10 vuotta voi katsoa jatkotarinana, jossa Bond tutkii SPECTREA ja sotkeutuu siihen syvemmin. Tohtori Eissä Bond kuulee ensimmäisen kerran SPECTRESTA. Istanbulissa vastassa on jo itse järjestö, ja Blofeld on mukana kuviossa. Kultasormessa SPECTREA ei ole. Pallosalamassa Blofeld on edelleen taustavaikuttaja, mutta Elät vain kahdesti -elokuvassa kaksikko kohtaa ensimmäistä kertaa.

Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa kaksikko kohtaa jälleen, mutta ei tunnista toisiaan. Se voi johtua siitä, että molempien näyttelijät vaihtuivat. Viimeistään nyt suhde muuttuu traumaattiseksi, sillä Blofeld tappaa Bondin vastavihityn vaimon. Timantit ovat ikuisia alkaa, kun Bond tappaa Blofeldin. Myöhemmin käy ilmi, että ei tapakaan, sillä Blofeld on teettänyt itsestään useita kaksoisolentoja. Lopussa Blofeld kuolee ilmeisesti. Tämän jälkeen häntä ei ole Bondeissa nähty.

Paitsi, että Erittäin salaisen alkujaksossa Bondilla on vastassaan kalju mies valkoisen kissan kanssa. Kyseessä ei kuitenkaan ole Blofeld, ainakaan virallisesti. 

Tässä vielä uusi SPECTREN traileri:

Kultasormi on ikuinen

Sean Connery Kultasormessa ja Timantit ovat ikuisia -elokuvassa. Välissä 007 vuotta.

Kun George Lazenby ei halunnut jatkaa ja katsojaluvut laskivat, Bondin tuottajat halusivat pelata varman päälle. Bondin roolin ehdittiin pohtia useita vaihtoehtoja, mutta lopulta Sean Connery saatiin palaamaan Bondiksi. Se vaati paketin, jossa yhdistyi ennätyksellinen palkkio ja United Artistilta sitoumus tuottaa muutama Conneryn taiteellisesti kunnianhimoisempi projekti.

Connery palasi neljän vuoden jälkeen rooliin. Nyt katsottuna se ei palauttanut 1960-luvun henkeä Bondiin. Yksi syy siihen on Connery itse. Yllä oleva kuva kertoo paljon.

Connery ei ollut ainoa asia, jossa tuottajat turvasivat menneeseen. Kultasormi oli yksi sarjan suurimpia menestyksiä ja ainakin elokuva, joka määritti Bondin tyyliä vuosiksi eteenpäin. Siksi ohjaajaksi kiinnitettiin Kultasormen ohjaaja Guy Hamilton.

Yhteistä Kultasormen kanssa on myös juonen kuljetus, alun kohtaus, jossa Bond perehdytetään kullan ja timanttien salakuljetukseen, tunnussävelmien laulaja Shirley Bassey ja elokuvien sijoittuminen Yhdysvaltoihin.

Hurjin yhteys Kultasormeen jäi toteutumatta: tuottajat vakavasti pohtivat, että Timantit ovat ikuisia –elokuvassa konna olisi ollut Kultasormen kaksoisveli.

Tästä suunnitelmasta luovuttiin ja sen sijaan konnaksi palasi Bondin vaimon tappanut Blofeld. Mielenkiintoista on, että vaikka Bond alkujaksosta saakka jatkaa Blofeldia tappaakseen tämän, Bondin Tracy-vaimoa ei mainita elokuvassa. Moni pettyi edellisen elokuvan lopetukseen. Timantit ovat ikuisia -Bondista haluttiin kepeä Kultasormen tapaan.

Blofeldin hahmo liitetään elokuvassa todellisen elämän eksentrikkoon: Howard Hughesiin, joka elokuvan rikollisen tapaan majaili lasvegaslaisen hotellin yläkerroksessa. Tarinan mukaan juonikäänne otettiin mukaan, kun tuottaja Albert R. Broccoli näki unen, jossa hänen ystävänsä Hughes oli oikeasti kaapattu ja muut ohjailivat hänen imperiumiaan kulissien takana.

Kultasormen merkityksestä Bond-sarjalle kertoo se, että tuottajat palasivat sen ääreen vielä myöhemminkin. Roger Mooren viimeinen Bond 007 ja kuoleman katse käytännössä toistaa Kultasormen juonikuvion. Kullan tilalla on kuitenkin piirilevyt ja Fort Knoxin Piilaakso. Max Zorin on samanlainen miljonääriliikemies kuin Kultasormi.

Tärkein ero on, että Kultasormea tehtäessä Connery oli 34, Moore Kuoleman katseessa 58. Oikeampi nimi olisi siis ollut 007 ja kultaiset vuodet. 

Miksi George Lazenby oli oikeassa, kun hän jätti Bondin roolin

Bond ei voi olla hippi.

Harva sitä uskoo, mutta George Lazenby ei saanut potkuja Bondin roolista. Hän päätti lähteä itse.

Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa menestyi huonommin kun aiemmat Bondit. Silti se nosti autokauppiaana ja mallina työskennelleen Lazenbyn tähteyteen tai ainakin huomion keskipisteeksi.

Tämä aiheutti Lazenbyssa ilmiön, jota Suomessa kutsutaan kusen nousemiseksi päähän. En tiedä, mikä se on englanniksi. Ilmiö näkyi jo HMSP:n kuvausten aikana. Tuottaja Albert R. Broccolin leski Dana Broccoli muistelee elokuvan DVD:ltä löytyvässä dokkarissa, että Lazenby odotti tähden kohtelua kuvausten aikana pidetyissä juhlissa.

Ensi-iltaan Lazenby pamahti paikalle epäbondmaisessa, mutta vuonna 1969 muodikkaassa parrassa. (Conneryhän aiheutti tuottajille kaksi vuotta aiemmin harmaita hiuksia osallistumalla Elät vain kahdesti –pressitilaisuuteen ilman tupeeta.)

Lazenby ilmoitti jo ennen elokuvan ensi-iltaa, että hän ei ole käytettävissä Bondin rooliin. Hän uskoi, että maailma on muuttunut ja muuttuu sellaisella vauhdilla, että Bond on nopeasti muinaisjäänne, jolla ei ole tulevaisuutta: 

Fantasy doesn't interest me. Reality does. Anyone who's in touch with the kids knows what's happening, knows the mood. Watch pop music and learn what's going to happen. Most film-makers don't watch and aren't in touch. People aren't going to films because film-makers are putting out films people don't want to see. As for the so-called "Tomorrow movies" they are only tomorrow movies with yesterday directors ... Actors aren't all that important. Directors are. I'm terribly impressed with Dennis Hopper. I'd like to work for him. I also like Arthur Penn, John Schlesinger and Peter Yates ... What I'm going to do is look for a great director first, a good screenplay second. Meanwhile, no more Bond. I make better money doing commercials.

Nyt voi tietysti todeta, että Lazenby oli väärässä. Bond on tehnyt rahaa valtavasti. Hahmoa on näytellyt neljä uutta näyttelijää Lazenbyn jälkeen. Tarvittaessa Bond on luonut nahkansa uudelleen. Bond on myös muodostunut käsitteeksi.

Silti Lazenby saattoi myös olla oikeassa.

Lazenby viittasi ylläolevassa lausunnossaan ilmiöön, jota myöhemmin kutsuttiin New Hollywoodiksi. Aikakaudelle oli tyypillistä ohjaajavetoisuus ja arjessa kiinni olevat hahmot. New Hollywood kukoisti suurin piirtein 1967-1975. Kärjistetysti voi sanoa, että yksi elokuva tuhosi sen. Tappajahai oli vuonna 1975 valtava menestys, joka loi Hollywoodin uudeksi ihanteeksi isot elokuvat, jotka maksavat paljon, mutta myös tuottavat älyttömästi.

Maailma ei muuttunut siihen suuntaa kuin Lazenby ennakoi, mutta se muuttui.

Bond ei enää 1960-luvun jälkeen ole määritellyt aikaansa samalla tavalla kuin 1960-luvulla. Se on enemmän heijastanut ja jäljitellyt sitä. Populaarikulttuurin muotivirtaukset syntyivät taas Yhdysvalloissa.

Otan tässä nyt askelia eteenpäin, mutta sallikaa se. 1970-luvulla Bond joutui ottamaan eniten vaikutteita muualta. Elä ja anna toisten kuolla blaxploitaatiosta (termi tarkoittaa mustien mustalle yleisölle tekemiä elokuvia 1970-luvulla), Kultainen ase Bruce Leen muodikkaaksi tekemistä karate-elokuvista ja Kuuraketti Tähtien sodasta.

1980-luvulla Bondeista tuli minusta oma lajityyppinsä, joka eli omaa elämäänsä, mutta ei saanut jäljittelijöitä. Vuosikymmenen lopulla tehty Lupa tappaa taas muistuttaa 1980-luvun toimintaelokuvia. Brosnanin Bondit kumarsivat sarjan historialle.

Daniel Craigin Bondit lainaavat Matt Damonin tähdittämistä Medusa-elokuvista ja Christopher Nolanin Batman-elokuvista.

En missään nimessä sano, että Bondit eivät olisi itsenäisiä. Bond on ainutlaatuinen kaava, jonka variointiin sarjan menestys perustuu.

Sarjan kulttuurinen painoarvo ei kuitenkaan ole koskaan ollut niin suuri kuin 1960-luvulla.

Tämä tuskin lohduttaa Lazenbya. Hän useassa otteessa toivonut, että olisi tehnyt edes yhden lisää. Ei olisi tarvinnut kuunnella pottuilua loppuelämäänsä.